Leijalautailun aloittaminen leijahiihdon jälkeen...
Leijahiihtäjän
talvi loppuu ihan liian nopeasti kun jäät heikkenevät. Monelle leijahiihtäjälle
kelirikon aika on kuitenkin ainoastaan varusteiden huoltotauko leijalautailukauden
alkua odotellessa. Leijalautailu on helppoa, mutta siihen liittyy
leijahiihtäjän kannalta muutama outo perusasia, uusia riskitekijöitä sekä
varusteita jotka ovat outoja kokeneillekin leijahiihtäjille.
Kesäkauden
avaamiseksi ei leijahiihtäjä tarvitse uutta leijaa tai sen paremmin
leijalautaakaan, vaan ainoastaan märkä- tai kuivapuvun, hanskat ja sukat sekä
ihan alku ja loppukaudesta myös hupun. Puvuksi käy mikä tahansa malli, olipa se
hankittu surffiliikkeen trendiosastolta tai sitten Motonetin tai HongKong:n
alennusmyynneistä. Se mikä puvussa on myöhemmin tärkeää on kengät, tai
paremminkin ilman paksuja pohjallisia olevat neopreenisukat jotta tuntuma
lautaan jatkossa on hyvä. Sukissa voi olla ohuet pohjalliset jotka kestävät
kulutusta ja pitävät paremmin laudalla. Hyvä paksu märkäpuku toimii myös
kelluntavälineenä, mutta tietysti myös sekä kelluntaliivin että kypärän käyttö
on suositeltavaa.
Mikäli
sinulla ei ole ennestään leijahiihtokoulutusta ja leijahiihtokokemusta
tarvitaan ennen näiden harjoitusten tekemistä paljon leijan turvallisuus ja
kontrolliharjoitteita jotka parhaiten oppii kurssilla. Esimerkiksi IKO
koulutusjärjestelmä tarjoaa selkeän systeemin jonka avulla perustaidot voi
turvallisesti ja nopeasti oppia. Esimerkkejä tällaisista tiedoista ja taidoista
ovat mm. väistämissäännöt. Ilman perustietoja ja taitoja leijalautailija on
paitsi riski itselleen myös muille vesillä liikkujille.
Bodydragging
Kesäkausi
on hyvä avata bodydraggaamalla – eli lennättämällä leijaa itse vedessä sen
perässä liukumalla (ilman lautaa). Tämä
on ehkä hyödyllisin taito leijalautailijalle, sillä sen avulla pystyy hakemaan
irti lähteneen laudan tai sekä tulemaan että poistumaan rannasta jossa laudalla
ajaminen ei ole mahdollista. Hyvä esimerkki laudan noutamisen lisäksi on esim.
kallioisen luodon tai kaislikkoisen poukaman läheisyydestä poistuminen ennen
vesistarttia. Suurimman riskin tämän taidon harjoittelussa muodostavat paitsi
puutteelliset perustaidot myös mahdolliset vedenalaiset esteet. Niinpä Rantaviiva
on syytä kävellä lävitse ja varmistaa ettei siinä ole kiviä tai muita esteitä
joihin bodydragatessa voi itsensä satuttaa. Lisäksi muut leijalautailijat,
rannalla sivustakatsojat sekä myös veneilijät saattavat olla vaaratekijöitä
joihin liittyvät riskit ja suunnitelmat on hyvä kerrata omassa mielessään ennen
veteen menemistä. Varsinainen bodydragging tapahtuu seuraavasti:
1) Päivänä jolloin tuulta ei ole
liikaa eikä liian vähän (3-5m/s on yleensä hyvä), valitaan pitkä tasapohjainen
ranta jonka rantaviiva on samansuuntainen tuulen kanssa.
2) Leija lähetetään ilmaan rannassa
tuulen puoleisesta päästä ja sitä lennätetään tuuli-ikkunan yläosassa.
3) Leijalautailija kävelee veteen
kunnes ei enään pysty pitämään jaloillaan leijan vetoa vastaan ja ohjaa leijaa
poispäin rannasta jonkin matkaa, kääntää leijan ja tulee takaisin rantaa kohden
jatkaen tätä siksak kuviota kunnes hyvissä ajoin ennen rannan loppumista.
4) Rantauduttaessa ajetaan kohti
rantaa kunnes päästään kävelysyvyydelle ja takaisin rantaan jossa leijan kanssa
kävellään takaisin ylätuuleen.
5) Kun homma alkaa tuntumaan
tylsältä lisätään vaikeusastetta ja harjoitellaan yhdellä kädellä ajamista.
Tällöin myös ojennetaan menosuuntaan oleva käsi pitäen se vedessä hieman
ylätuuleen sormilla osoittaen. Näin kädellä levittämällä saadaan aikaan ”köli”
jonka avulla pystyy melkein kryssimäänkin.
... ja
mikä parasta bodydraggingiin käy mikä tahansa leija, niin avoin tai suljettu
patja tai vaikkapa pumpattavakin - yhtälailla pieni tai iso ;-)
Self rescue
Kun
Bodydragging alkaa sujumaan seuraavaksi on aika harjoitella self rescue leijan
kanssa. Tämä on tarpeellinen taito jos jossain tapauksessa tuuli tyyntyy tai
kääntyy ja halutaan pakata leija ennen veneen tulemista noutamaan. Leija on
syytä aina pakata kun vene on läheisyydessä, sillä narut ja potkuri eivät sovi
yhteen. Kovassa tuulessa pakkaaminen voi olla hankalaa ja silloin onkin parasta
tulla takaisin rantaan. Usein pakatessa leijaa suurimman riskin muodostavat
narut joihin sotkeutumisvaara on suuri, toinen merkittävä vaaratekijä on
itsestään ilmaan lähtevä leija siinä vaiheessa kun puomille kelataan
ensimmäisiä kierroksia turvanarusta.
1) Ensimmäinen harjoitus kannattaa
tehdä kevyessä tuulessa (max 3m/s) ja varata että vene voi tulla auttamaan.
Leija ei välttämättä pysy tässä kelissä edes ilmassa, mutta kovemmassa tuulessa
harjoitteluun liittyy riskejä. Veneeseen on syytä varata narujen katkaisuväline
sekä ämpäri naruja varten.
2) Leija lasketaan veteen esim.
ylösalaisin tai safetyn varassa niin että myötätuulen suuntaiseen rantaan on
riittävästi matkaa (300-500m alatuuleen)
3) Seuraavaksi siirrytään leijalle
sitä tyhjentämään esim. kelaamalla naruja puomille jolloin riskinä on se että
leija tempoilee kovassa tuulessa. Toinen vaihtoehto on sitoa lauta kiinni
puomiin ja uida koko ajan safetynarusta kiinni pitäen leijalle jolloin täytyy
varoa että uidessa ei sotkeudu naruihin. Kumpikin tapa on mahdollinen, alla
kuvattu kelaamalla leijalle siirtyminen koska useimmissa tapauksissa self
rescue tehdään kevyessä tuulessa.
a. Safety (jarrunarua) kelataan
puomille vähintään 5 kierrosta jotta safety pysyy päällä. Tällöin leija saattaa
nousta ilmaan ja hetken aikaa tempoilla ilmassa.
b. Tämän jälkeen aletaan kelata
kaikkia naruja puomille kunnes tullaan leijalle saakka. Naruja kelatessa
kannattaa ne aina välillä varmistaa, kiertämällä lenkki puomin ympäri
pituussuunnassa, niin etteivät narut vahingossa purkaudu.
c. Leijalle tultaessa varmistetaan
narut puomille esim. tekemällä silmukkasolmu puomin ympäri tai esim.
käyttämällä turvanarua. Tässä yhteydessä turvanaru irrotetaan ja aletaan leijan
pakkaaminen avaamalla tyhjennysventtiili (pumpattavissa etustrutsi) ja
aloittamalla leijan kierittäminen tuulenpuoleisesta päästä rullalle
(pumpattavissa molemmista päistä erikseen).
Kovassa tuulessa on siis suositeltavampaa siirtyä
leijalle naruista kiinni pitäen. Aina ei leijaa edes kannata yrittää pakata.
Useissa leijoissa, varsinkin pumpattavissa, on kahvat joiden avulla voidaan
leijaa ohjata rantaa kohti pitämällä näistä kahvoista.
4) Kun leija on rullattu, heitetään
puomi ja ylimääräiset narut sisään ja tämän jälkeen varmistetaan koko paketti
esim. kirittämällä turvanaru leijan ympäri kertaalleen.
...
tämänkin harjoituksen voi tehdä alkuun millä tahansa leijalla. Tärkeintä on
että se, että tämä harjoitus tulee tehtyä aikanaan kaikilla leijoilla koska
prosessissa on pieniä eroja riippuen leijan tyypistä.
Laudan valinta
Kun
sekä bodydragging että self rescue sujuvat kannattaa viimeistään silloin
aloittaa leijalaudan hankkimisen harkinta.
Aloittelijalle suositellaan periaatteessa pitkää ja isoa lautaa jolla
pääsee nopeasti plaaniin. Laudoissa on valinnanrunsautta, sillä niitä on
periaatteessa neljää eri tyyppiä ja useita eri valmistajia:
-
Direktionaalit, isovolyymiset kuin surffilaudat - vaikeat kääntää vedessä kun
tulee puolenvaihto ja eivät myöskään toimi seuraavassa kappaleessa kuvatussa
harjoitteessa - en suosittele.
-
Mutantit, isommat evät takana, pienemmät edessä, toimii hyvin toiseen suuntaan,
toiseen kryssiminen on vaikeampaa. Yleensä näitä näkee käytössä
”himohyppääjillä” kun niillä saa hurjan vauhdin
- Wake
laudat joissa ei ole eviä tai on vain vähän eviä – ovat yleensä pienikokoisia
vaatien ison leijan ja paljon kanttausta – eivät siis sovi aloittelijalle.
Yleensä Wake laudoissa on myös siteet joihin jalka laitetaan, varsinkin
harrastuksen alkuvaiheissa näistä voi tulla enemmän hankaluuksia.
-
Twintip laudat jotka ovat varmasti paras vaihtoehto niin aloittelijalle kuin
kokeneemmallekin. Näissä laudoissa siteet ja evät ovat symmetrisesti
kummallakin puolella, joten käännös onnistuu helposti. Samoin symmetrisyys
helpottaa laudan kanssa harjoittelua ja laudan ohjaamista koska paine
kumpaankin päähän voidaan pitää yhtä suurena.
Suurin
ero aloittelijan ja kokeneen kuskin laudan välillä lienee laudan koko, joka valitaan käytön mukaan, iso leija ja pieni
lauta, pienempi leija ja iso lauta. Lisäksi kuskin pituus vaikuttaa laudalta
vaaditun sivulinjan pituuteen, koska trapetsikoukku, kantapäät ja leija
muodostavat kolmion jossa eri voimat vaikuttavat toisiinsa. Tästä johtuen yksi
neuvo hallita isoja tehoja kovissa keleissä on painaa puomia alaspäin puuskassa
jolloin kolmion yksi sivu pienenee ja kanttaus helpottuu. Laudan leveys on mielenkiintoinen
kahdella tavalla, keskeltä leveä lauta plaanaa aikaisemmin, mutta päistä leveämmän
laudan tehoa on vaikeampi hallita. Koska laudan sivulinja leijailukäytössä, jossa
vaaditaan kantin pitävyyttä, täytyy olla kohtuullisen suora, tällöin laudan kärjet
ovat kohtuullisen kapeat ja sivulinja melko suora ja siten keskikohta laudasta jonkun
verran kärkiä leveämpi. Toisaalta laudan plaaniin lähtöön vaikuttaa laudan
kuperuus eli rocker – no, onneksi yleensä laudan valmistajat etsivät laudalle
parhaan muodon päiden ja keskikohdan suhteen välillä. Laudan muista ominaisuuksia ovat: kuperuus
joka auttaa plaaniin pääsemisessä ja reunan muoto ja teräväyys taas
kanttaamisessa. Lisäksi laudan joustavuus on erilainen eri laudoilla, yleensä
jäykempi lauta kestää enemmän keliä. Jos lautaa käytetään etelän kuumissa
keleissä, myös lämmönkestävyys on ominaisuus joka laudoille ilmoitetaan – tosin
Suomen olosuhteissa asialla on merkitystä vain jos lauta unohtuu auton
takaikkunalaudalle kuumana kesäpäivänä. Joissain laudoissa vettä kanavoidaan laudan
alle erilaisilla pohjan muotoiluilla, nämä ovat yleisempiä wake laudoissa,
mutta niitä alkaa nykyään näkemään myös leijalaudoissa.
Laudan valinnassa kannattaa
kiinnittää erityinen huomio siteisiin, joita on pariakin eri tyyppiä:
- Wake
siteet, usein aloittelijan kannalta hankalasti vedessä jalkaan laitettavat.
Saattavat joidenkin mukaan aiheuttaa polvivaurioita jos toinen jalka lähtee
irti ja leija vetää. Näitä on sekä narullisia että hihnakiinnityksellä – ei ehkä
kuitenkaan ensimmäiseen lautaan.
-
Lenkit, säädettävät ja ei säädettävät. Lenkkisiteiden kanssa tarvitaan Padit,
eli pehmeä kumiosuus jalan alle. Yleensä laudan kanssa käytetään märkä (tai
kuivapuvun) tossuja jossa on pehmyt jalkaosa, jotta tuntuma leijaan säilyy
mahdollisimman hyvänä. Isot saappaat ei välttämättä mahdu lenkkeihin. Koska
sukissa on eri kokoja on hyvä valita säädettävät
itsekiristyvät lenkkisiteet ja 3D muotoillut pads:t.
Lisäksi
leijalaudassa on käytännössä aina evät, Isompi evä kanttaa paremmin,
pienemmällä evällä taas ajetaan enemmän laudan kantilla – evät ovat kuitenkin
helposti vaihdettavissa jälkeenpäinkin. Aina välillä rikkoontuvat. ja koska
evissä on erilaisia kiinnitysmekanismeja, kannattaa valita lauta johon saa eviä
jatkossakin sillä jotkut merkkivalmistajatkin ovat sortuneet epästandardeihin
eviin. Eri evätyyppejä ovat mm: US, mini TU ja wake – näistä yleisin twintip
laudoissa lienee wake.
Siteiden lautahankinnassa kannattaa
kiinnnittää huomiota kestävyyteen, erityisesti siteiden kiinityksissä sekä siihen
että veden virtaus laudan alla on mahdollisimman hyvä ilman esim. evän ja
laudan väliin jääviä kavitoivia alueita. Myös laudan reunat on hyvä tarkistaa
niin että ne on vahvistettu iskunkestäviksi niin että ne kestävät pienet kolhut
kiviin tai portaisiin ilman vahingon vaaraa.
Kun
lauta on hankittu, on ensimmäinen homma käytännössä säätää siteet niin että
jalka pysyy tukevasti siteessä mutta myös niin että se on helposti jalkaan
laitettavissa. Tämä kannattaa tehdä ensin kuivaharjoitteluna, mutta myös vielä
kertaalleen vedessä leijalaudan jalkaan laittamisen harjoittelua – ilman
leijaa. Jalkaan laittamista helpottaa, jos laudassa on kahva siteiden välissä,
mutta yleensä tämä täytyy itse siihen hankkia. Kahvoja käytössä näkyy
monenlaisia, alkaen ovenkahvoista aina päistään kiinni ruuvattuihin
puutarhaletkun pätkiin.
Kun
laudan saa hyvin jalkaan ja pois vedessä, on aika siirtyä lautaharjoitteluun.
Eli valita sama ranta missä harjoiteltiin bodydraggingiä ja kävellä leijan
kanssa veteen tuulenpuoleisesta päästä. Vesiharjoittelu on hauskaa mutta myös
turhauttavaa, sillä laudan päälle pääsemiseen saattaa kulua tunteja tai jopa
päiviä. Hyvä tasainen tuuli nopeuttaa oppimista, käytännössä tuulta vaaditaan
ensimmäistä harjoittelukertaa varten 3-5m/s ja jatkossa laudan päälle
pääsemiseksi 5-6m/s.
Harjoittelu laudan kanssa
Ensimmäinen
vesiharjoituskerta on laudan kanssa tutuksi tulemista, eli jalkaan laittamista
ja pois ottamista sekä laudalla ohjaamista. Laudan käsittely on yksi
perustaidoista, sillä jokaisella leijalautailukerralla laudan jalkaan laitto
tapahtuu vähintään kerran – usein useammin. Lautaa jalkaan laitettaessa
kannattaa huomio suunnata paitsi leijan stabiilina pitämiseen ilmassa tai
lasketun leijan naruihin. Yksi naru joka useimmiten on tiellä ja menee
varmimmin laudan väärältä puolelta on turvanaru. Lautaa vedessä liikuteltaessa
kannattaa laudan alareuna pitää aina tuulta vasten, sillä mikäli yläreuna ns.
haukkaa aallon lauta taittuu veteen ja sen kontrollointi on vaikeaa. Käsittelyä
helpottaa jos laudan voi pitää mahdollisimman kaukana itsestään ja samalla
pitää omat polvet koukussa koko ajan painopisteen stabiloimiseksi. Laudan
kanssa ensimmäisiä kertoja harjoiteltaessa kannattaa varata vene hakemaan lauta
ja ehkä mieskin pois vedestä.
1) Vedessä leijan ollessa ilmassa
zeniitissä tai parkkeerattuna veteen nostoa odottamaan laitetaan lauta jalkaan
niin että se pitää tasaisesti leijaa vastaan.
2) Leija ajetaan jompaan kumpaan
tuuli-ikkunan reunaan ja edelleen selällään maaten / istuen ajetaan laudalla
leijaa vastaan ilman että edes yritetäänkään päästä laudan päälle. Näin
opetellaan laudan hallintaa ja paineen pitämistä tasaisena kummallakin jalalla.
Tähän harjoitteluun riittää pienempikin tuuli sekä pienempikin leija.
3) Mikäli lauta lähtee jalasta,
bodydragging taitoja käyttäen ajetaan leijan avulla takaisin laudalle ja uusi
yritys. Siis bodydragging taidot ovat ehdoton edellytys laudan kanssa
toimimiselle. Vaihtoehto on laudan kytkeminen karkuremmiin, mutta narun päässä
oleva kontrolloimaton linko tekee vaarallista jälkeä, joten itse en karkuremmiä
suosittele.
4) Mikäli tuulta on riittävästi (n.
5m/s) voi jo hetken päästä nousemaan laudan päällekin. Laudalle ensimmäisiä
kertoja noustaessa kannattaa alussa painopiste pitää alhaalla ja pitää puomi
mahdollisimman alhaalla laudalle noustaessa (”kiinni polvissa”), mutta laudalle
nousun suhteen kannata suotta ahnehtia ainakaan jos bodydragging harjoittelu on
jäänyt kesken – miksi näin, sen opit viimeistään tätä harjoitusta tehdessäsi
;-)
Leijalautalun
harjoittelua varten on olemassa sekä kursseja että videoita. Ensisijaisesti
suosittelen IKO kurssille menemistä, mutta jos kurssia ei ole paikkakunnallasi
saatavilla, niin tutustu lajiin jonkin opetusvideon tai DVD:n kautta - niitä
sekä hyviä lisäneuvoja saat leijavälineiden kauppiailta.
Hyvää
rippausta...